keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Vähän erilaisilla ikkunaostoksilla

Minuun iski joitain viikkoja sitten voimakas ikkunavillitys. Siispä rupesinkin ikkunaostoksille, joskaan en ihan termin perinteisessä merkityksessä. Muutamien viime viikkojen aikana olen selannut ahkerasti Tori.fi:tä ja metsästänyt vanhoja ikkunanpuitteita, joissa olisi vielä lasitkin tallessa. Ikkunanpokat tuntuvat olevan aika hinnoissansa! Yhdestä ruudusta saatetaan pyytää jopa 50€, mikä on mielestäni ehdottomasti liikaa. Edullisemmat ikkunat olivat n. 20€ paikkeilla, mutta en olisi millään viitsinyt maksaa yhdestä koristeesta niinkään paljoa.

Kerrankin voin kuitenkin sanoa, että minulla kävi todellinen mäihä. Bongasin huonokuntoisen ikkunan lähikunnasta hintaan 4€. Ystävällinen herrashenkilö toi Jyväskylässä käydessään ikkunan mukanaan työpaikkani pihaan ja kysyi, olisinko halunnut toisen akkunan kaupan päälle, kun se hänellä lujui ylimääräisenä nurkissa. Hän oli varalta ottanut senkin mukaan. Ai että halusinko!? TODELLAKIN! Vitsit että voi ihminen olla onnellinen kahdesta vanhasta karmista! Tarjoushaukan sydäntä lämmitti myös syvästi hankintojen varsin edullinen hinta, huikeat 2€/kpl.


Hieno peiliheijastus.:D
Nyt ikkunat lepäilevät parvekkeemme seinää vasten ja odottavat siirtoa varastoon. Minulla on suunnitelmissa maalata lasit liitutaulumaalilla, piirtää toiseen häiden pöytäkartta ja kirjoittaa toiseen buffetin menu. Alunperin ajattelin maalata puuosat kevyesti uudelleen, mutta saatan itse asiassa jättää sen tekemättä. Minua oikeastaan viehättää karmien hilseilevä maali ja aidosti vanha fiilis.

Loppuun vielä muutama inspiraatiokuva siitä, miten ikkunoita voi hääkoristelussa käyttää:


1. Menun esillepanoon, kuten minä ajattelin.

Glass Window Menu - Pursuing Eden Vintage Sales & Rentals http://pursuingeden.com:
Kuva


2. Parin rakkaustarinan kertomiseen.

50 Awesome Wedding Signs You’ll Love | http://www.deerpearlflowers.com/wedding-signs-youll-love/:
Kuva


3. Tervetuliaistoivotuksiin.
Fresh Greenery Details For Spring or Summer Wedding ideas www.MadamPaloozaEmporium.com www.facebook.com/MadamPalooza:
Kuva


4. Istumajärjestyksen ilmoittamiseen.

Let guests know where they're sitting with one of these cute and creative table plan ideas...:
Kuva

5. Baarin kylttinä tai infona. Tämäkin olisi hauska!
Open Bar Sign:
Kuva

Voin jo kuvitella, miten kivoilta ikkunani tulevat lopulta liitutauluina näyttämään. Tosi hienoja ovat kyllä nämäkin, missä lasiin on suoraan kirjoitettu valkoisella tussilla. Maalaamisella ei ole mitään kiirettä, mutta taidan kuitenkin hoitaa homman pois alta jo loppukesällä tai syksyllä. Kesäaikaan se on helpointa, ja ensi kesänä tähän aikaan voi olla akuutimpiakin asioita hoidettavana. Nyt siis vertailemaan erilaisia maalivaihtehtoja. Kokemuksia liitutaulumaaleista otetaan vastaan!


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

DIY: Asetelmia luonnonkukista

Voi miten ihana kesäpäivä eilinen olikaan! Vahtasin koko viikon sääennustetta ja toivoin, että viikonlopuksi tulisi hyvä ilma. Meinasi nimittäin alkuviikosta ruveta masentamaan, kun satoi kolme päivää putkeen... Onnekseni aurinko paistoi suloisesti koko lauantain. Ja oli niin mukavan lämmintä, oijoi. Kävimme pelailemassa minigolfia (yllätyspurkin kesäkuun tehtävä tuli siis suoritetuksi), söimme jäätelöt satamassa ja pyöräilimme Jyväsjärven ympäri. Illalla minuun iski inspiraatio lähteä vielä ulkoilemaan, joten nappasin sakset mukaan ja läksin poimimaan kukkia.


Kuten jo paperista heittokimppua suunnitellessani totesin, voivat häiden kukkakustannukset nousta pilviin. Runsas kukkaloisto on upeaa katsottavaa, mutta mitä enemmän kukkia, sitä enemmän ne luonnollisesti maksavat. Päässäni onkin pyörinyt erilaisia säästövaihtoehtoja, jotka haluaisimme paljon kukkia kohtuuhinnalla.

En ole koskaan tehnyt kukka-asetelmia, vaan tyytynyt aina vain ihastelemaan floristien taidonnäytteitä. Mielenkiinnosta avasin kuitenkin Youtuben ja katselin silmä tarkkana muutamia videoita, joilla opetettiin maallikoille kukkien asettelun saloja. Vitsit että näytti helpolta ammattilaisen tekemänä! Jos harjoittelisi (olettaen siis, että homma myös onnistuisi), olisi mahdollista ostaa marketeista nipuissa morsiusharsoa, neilikoita, ruusuja ja mitä nyt haluaisikaan, ja tehdä itse omat pöytäasetelmansa häihin. Minua kuitenkin arvelutti lähteä kokeilemaan sommittelua "oikeiden" kukkien kanssa, joten päätin testata kykyjäni ensin luonnonkukilla. Kauniita ja ilmaisia kun ovat. Luonnonkukka-asetelmista löytyy mielestäni todella vähän suomenkielistä tietoa netistä. Englanniksikin suurin osa asetteluohjeista koskee nimenomaan ostettavia kukkia. Siksi halusinkin jakaa teille muutaman idean ja kertoa, kuinka itse asiassa etenin. 

En todellakaan ole mikään viherpeukalo enkä kukkaasiantuntija, ja yleensä tapan kaikki huonekasvit joko hukuttamalla ne unohtamalla kastella niitä. En edes tiedä kaikkien eilen poimimieni kukkien nimiä. Youtube-opintojeni ansiosta tiesin kuitenkin sen verran, että kukkia on hyvä olla muutamaa eri kokoa. Niinpä periaatteeni oli saksia tienposkista mukaan kasa jotain vihreää, paria erilaista lajiketta pieniä kukkia, harsokukan virkaa toimittavaa koiranputkea sekä jokunen iso kukka, joka minulla oli lupiini

Kukkia kerääntyi aikamoinen läjä, ja näytin vastaantulijoiden ilmeistä päätellen jonkin verran huvittavalta puskaa kuskatessani. Kotiin päästyäni leikkasin kukkiin uudet imupinnat ja asettelin ne kahteen sankoon, joihin olin kaatanut kylmää vettä.


Seuraavaksi valitsin maljakot. Minulla oli peräti yksi tarkoitukseen sopiva oikea maljakko, ja loput kolme asetelmaa tein mehukannuun ja kahteen juomalasiin. Toimi muuten todella hyvin! Sitten nostelin kukat pöydälle lajeittain omiin nippuihinsa ja aloin rakentaa sommitelmia.


Tein kaikista asetelmista hieman erilaisia. Kokoaminen hoitui kuitenkin samalla systeemillä, eli ensin vihreät, sitten pienet kukat ja viimeiseksi isot kukat. Asetelmaa tehdessä on tärkeää leikata kukkien varsista pois kaikki lehdet, jotka joutuisivat veteen. Ne mokomat kun tukkivat maljaa ja saastuttavat veden sameaksi, jolloin asetelma ei kestä hyvänä kovin kauan. 

Viheriäiset materiaalit sekä pienten kukkien varret leikkasin aika lyhyiksi, niin että ne juuri ja juuri näkyivät astian reunan yli. Keskemmälle mentäessä jätin varret hieman pidemmiksi tavoitellessani pyöreähköä muotoa. Keskimmäiset isot kukat jätin melko pitkävartisiksi, että ne erottuivat asetelmasta kunnolla. Tässä näette lopputulokset:





Olen näihin ihan supertyytyväinen! En olisi ikinä uskonut, että pystyn rakentelemaan näinkin päteviä asetelmia. Minä ihan oikeasti kelpuuttaisin nämä jopa hääkukiksikin! 

Värimaailmaa pitää tosin vielä hieman miettiä. Keltainen ei ole ihan meidän värimme, eikä sitä esiintyisi hääpaikan koristeluissa missään muualla kuin kukissa. Minun kimpustanikin tulee mitä todennäköisimmin vaaleanpunavoittoinen. Mutta toisaalta, haittaako se? Luonnonkukat ovat kuitenkin aina luonnonkukkia, ja sen värisiä kuin ovat. Keltainen sattuu olemaan niissä aika yleinen väri. 

Hyvänä puolena luonnonkukkien käytössä olisi se, että niitä voisi suorastaan viljellä joka paikkaan aivan huoleti ilman, että menisi vararikkoon. Niiden kanssa täytyy kuitenkin huomioida monen monta asiaa: kuka kukat poimii ja mistä, miten aikaisin ne voi kerätä, kuka asetelmat ehtii hääviikon kiireessä tehdä ja miten kauan kukkaset pysyvät virkeinä. Viime vuoden Suomen ihanimpien häiden yhdessä jaksossa hääpaikka koristeltiin kokonaan ketokukin. Pari lähti asioikseen keräämään kukat toiselta paikkakunnalta vanhempien suosiollisella avustuksella torstaina, kun häät olivat lauantaina. Kasvit säilöttiin kylmävesisaaveissa perjantaihin, jolloin niihin leikattiin uudet imupinnat ja asetelmat koottiin. Lopputulos oli mielestäni erittäin kaunis.


Kuulisin erittäin mieluusti mielipiteitä, kokemuksia ja suosituksia. Miltä ensimmäiset versiot teistä näyttävät, onko meikäläisellä toivoa? Oletteko olleet häissä, jossa kukat ovat olleet peräisin luonnosta? Onko teillä jotakin hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen? Kertokaa kaikki, mitä tiedätte! :)



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Treffipurkki vuosipäivälahjaksi

Minäkin päätin tempaista ja tehdä monessa blogissa kiertäneen treffipurkin. Koska kaikki purkin lappuset eivät kuitenkaan sisällä varsinaista treffi-ideaa vaan ennemminkin jonkin yhteisen tekemisen, sukeutui tuotoksesta yllätyspurkki. Mukana on toki myös ihan oikeita treffijuttuja. Ajatus purnukasta alkoi muodostua päässäni jokin aika sitten R:n todetessa, etten minä ole pitkään aikaan yllättänyt häntä mitenkään. Olen saanut ihanalta mieheltäni pitkin vuotta pieniä yllätyksiä, mutta itse toteuttamistani yllätyksistä ainoa taitaa olla pari pyytämättä ostettua valkosuklaista Lion-patukkaa, joihin R on heikkona. Pitäisi siis selkeästi petrata!

Sain kuningasajatuksen, että miksipä en kehittelisi kerralla useampaa yllätystä. Yllätyksiä valmiiksi varastoon vaikka koko vuodeksi! Tämähän olisi kiva juttu antaa vuosipäivälahjaksi, kun kerran 6 vuotta yhdessäoloa tuli täyteen 11.6. Ja hetkinen... ne hääthän ovat suunnilleen vuoden päästä. Päätin laatia jonkin yllätyksen joka kuukaudelle aina häihin saakka, eli yhteensä kokonaista 13 yllätystä. Hieman toisenlainen hää-countdown siis meillä. :)


Aloitin tekemällä listan treffi-ideoista ja muista asioista, joita voisimme vuoden aikana yhdessä tehdä. Ideani olivat ihan tavallisia juttuja, jotka eivät maksa mitään tai maksavat hieman, koska rahankäyttöä tärkeämpää tässä on yhdessä oleminen ja tekeminen. Sen verran lajittelin tekemisiä, että kirjasin ainoastaan kesällä onnistuvat asiat eriväriselle kartongille. Koristelin purkiksi vanhan hillopurnukan, pudotin sinne kahteen kertaan taitellut laput, ja valmista tuli. Aikaa ei tosiaankaan mennyt kauan, vajaa puoli tuntia. Aikaavievin osuus oli ideoiden kehittely, jonka itse asiassa tein työajalla, heh (Hiljaisena päivänä kylläkin. Olen ihan kunnollinen työntekijä.).


Purkista tuli ihan hauskan näköinen. Värkkäsin sen R:n ollessa kuntosalilla, piilotin yöpöytäni laatikkoon ja kihertelin hiukan itsekseni. On aina yhtä metkaa pitää sisällään kivaa salaisuutta, josta toisella ei ole vielä aavistustakaan! Sunnuntaiaamuna annoin purkin R:lle, ja hän halusi nostaa ensimmäisen lapun saman tien. Sieltä paljastui minigolfaus, joten tässä kuussa lähdemme siis Jyväsjärven rantaan puttailemaan palloja.



Olen lukenut monien morsiusparien käyttäneen treffipurkkia arjen piristämisen lisäksi häiden yhtenä ohjelmanumerona. Tällöin ideoiden isiä ja äitejä ovat häävieraat, ja pari voi häiden jälkeen saada inspiraatiota treffeihinsä vieraiden (enemmän tai vähemmän ilolientä nauttineena) keksimistä tekemisistä. Näin treffit pysyvät salaisuutena niille lähtijöiltä, mikä on tietenkin oiva jännitysmomentti.


Oletteko te tehneet treffipurkkeja? :) Tai onko teillä ylipäänsä tavallista kehitellä yllätyksiä?



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kuusi vuotta rakkautta

Meillä on tänään vuosipäivä. Kuusi kokonaista vuotta olemme taapertaneet yhdessä ja jakaneet arjen toistemme kanssa. Vuosipäivä ei ole päivä, jolloin tapasimme, vaan yksinkertaisesti päivä, jona sovimme "virallisesti" seurustelevamme. Olimme tavanneet jo melkein puoli vuotta aikaisemmin, ja R suunnilleen asui yksiössäni. Tuona päivänä 11.6.2011 R kysyi, että ollaanko me nyt sitten oikeasti yhdessä. Minä sanoin että ollaan.

Vuosi 1. Vastarakastuneet.

Sen jälkeen kaikki tapahtuikin vauhdilla. Suoritettiin esittelyt molempien vanhemmille ja alettiin suunnitella yhteen muuttoa. Ihmettelin, kun vuokranranantajaamme epäilytti, pistäisimmekö kämpän sileäksi. Nyt vasta alan tajuta, että tuohon aikaan olimme itse asiassa aika nuoria. Minä olin 20, R 22. Vakituinen työpaikkani Citymarketin kassalla ilmeisesti rauhoitti yksityistä vuokranantajaamme, sillä saimme asunnon. Se oli ihan mielettömän ihana koti Jyväsjärven rannalla, ja asuimme siellä vähän vajaat kolme hyvin onnellista vuotta.


Vuosi 2. Vappupiknik ja Trvial Pursuitia. R:n kanssa on kyllä aivan turhaa sitä pelata, se voittaa joka kerta kuitenkin.
Vuosi 3. Juhlatunnelmissa lokakuisessa illassa.

R läksi töihin etelään, minä ulkomaille. Kaikki kyselivät, miten siinä voi oikein ylläpitää parisuhdetta, ja miten uskalsin lähteä. Olin varma, että suhde kestäisi välimatkan. Jos olisin arvellut homman kaatuvan etäisyyteen, olisi se voinut hyvin kaatua mihin tahansa muuhunkin. Luotto oli kova, ja kaikki meni tosi hienosti. R tuli välillä tervehtimään minua, minä taas kävin välillä Suomessa lyhyemmän tai pidemmän pyörähdyksen. Viime syksynä kotiuduin lopullisesti, ja ostimme oman kodin.

Vuosi 4. R lensi syntymäpäivänään minun tyköni Kreikkaan.

Sanotaan, että ihminen kasvaa paljon 20 ja 30 ikävuoden välillä. Uskon tämän pitävän paikkaansa, sillä tunnen kyllä muuttuneeni näiden vuosien aikana. Onneksi olemme R:n kanssa kasvaneet samaan suuntaan, emme kliseisesti erilleen. Kun vierellä on ollut niin kannustava ihminen, joka on tukenut kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa, on ollut hyvä tutustua toisen lisäksi itseensäkin. Tunnen nyt olevani minä paljon enemmän kuin suhteen alussa, jolloin olin itsestäni varsin epävarma nuori nainen. 

Vuosi 5. Ystävän häissä juhlimassa heidän onneaan. Tuolloin olin vielä autuaan tietämätön reilun kuukauden kuluttua koittavasta kosinnasta.

Viime kesänä 5-vuotispäivänämme hämmästelin, miten nopeasti aika on kulunut. Jo viisi kokonaista vuotta yhdessä! Uskomatonta. Olin joskus puhunut serkulleni, että haluan seurustella ainakin viisi vuotta ennen kuin menen kihloihin kenenkään kanssa. Serkun mielestä se tuntui valtavan pitkältä ajalta, minusta taas ei. Kun R syksyllä kosi, en epäröinyt hetkeäkään. Reilussa viidessä vuodessa olin ehtinyt varmistua siitä, millaiseen ihmiseen lupauduin sitoutumaan.

Kihlajaiskakku menossa syöntiin.
Tässä ajassa alkuhuuma on ehtinyt haihtua aikapäiviä sitten, ja jäljellä on puhdas rakkaus ja välittäminen. On ehtinyt olla riitoja, huonoja päiviä, ja toisen heikkoudet ovat taatusti tulleet esille moneen otteeseen. On kunnon näppituntuma siihen, millaista on arkemme ja millaista juhlamme. Olemme ehtineet opiskella ja tehdä töitä ja nähdä, miten näissä rooleissa käyttäydymme. Olemme olleet opiskellessamme vähätuloisia ja tapelleet rahankäytöstä, päässeet sittemmin palkkatöihin ja säästäneet yhdessä. Neuvotelleet. Tehneet yhdessä pieniä ja isoja hankintoja (R:llä on muuten hyvä maku). Olemme reissanneet ja lomailleet, nauraneet ja kertoneet luokattoman huonoja juttuja. Välillä toki myös hyviä juttuja. Voisin sanoa, että tunnemme toisemme aika hyvin.

Ja nyt me olemme menossa naimisiin! <3 Tuntuu hienolta. Häät eivät suinkaan ole mikään tarinan päätepiste, vaan ennemminkin välietappi. Matka jatkuu, karikkoja tulee ja niistä toivottavasti selvitään. Olen joka päivä kiitollinen, että olen saanut niin minulle sopivan ihmisen rinnalleni kulkemaan. Toivottavasti taipaleemme yhdessä on pitkä ja hyvä.

Tuo sininen ei sitten ole mikään häntä, vaan helman ylin kukkakuvio. ;)


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kehykset kaulaan ja kakkulat silmille – unelma photoboothista

Viimeksi kirjoitin herkkubuffeteista, jotka muuttavat muotoaan, mutta eivät näytä olevan katoamassa häämaailmasta. Toinen aikanaan trendinä esiintynyt ja sittemmin paikkansa vakiinnuttanut häiden ohjelmanumero ja elementti on photobooth. Minun tietoisuuteeni karkkibuffet ja photobooth ovat aikoinaan iskeneet suunnilleen samanaikaisesti, joten en tiedä, kumpi niistä on pärähtänyt häämuodin aallonharjalle ensimmäisenä.

cfb_514167.jpg:
Kuva
Photoboothin eli kuvausnurkan tai kuvausseinän voi toteuttaa monella eri tavalla. Muualla maailmassa melko yleisiä ovat käsitykseni mukaan kuvauskopit, joiden sisälle vieraat survoutuvat ja jossa kuvat otetaan muiden katseilta piilossa. Suomessa suositumpaa taitaa olla kehitellä jonkinlainen tausta esimerkiksi talon sisä- tai ulkoseinää vasten ja asetella tarjolle kasa propseja eli kuvausrekvisiittaa. Photobooth ei muuten ole enää pelkästään hääjuttu! Olin muutama viikko sitten firman juhlagaalassa, ja siellä oli photobooth propseineen päivineen. Oli muuten myös vessakorit ja viltit viileään iltaan. :) Hauskana yksityiskohtana olivat vessakorien lisäksi vessoihin viedyt vaahtokarkkikulhot! Muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen ei tullut edes mieleen huolehtia namuihin mahdollisesti roiskuneesta hiuslakasta.

Hääkirpputoreilla näkyy myytävän ja ostettavan polaroid-kameroita, jotka tulostavat heti näkyville photoboothin tulokset. Tämän jälkeen kuvat voi esimerkiksi liimata vieraskirjaan ja rustailla viereen omat tervehdyksensä. Tosi kiva idea minusta! Miinuspuolena on vain polaroidkuvien pieni koko. Jyväskylän häämessuilla tammikuussa oli esittelyssä PartyPrint-tulostin, joka tulostaa Instagramiin postattuja, hääparin omalla hashtagilla varustettuja kuvia. Tämäkin on ihan nasta keksintö, joskaan en haluaisi itse "pakottaa" vieraita postaamaan sosiaaliseen mediaan jotakin saadakseen kuvat ulos masiinasta. Varsinkaankaan vanhemmalla väellä ei välttämättä Ig-tiliä ole, älypuhelimesta puhumattakaan. Heidän vierailustaan olisi kuitenkin yhtä lailla mukava saada kuvallista todistusainiestoa.

Photography: Nicolle Versteeg - Nicolle Versteeg  Read More: http://stylemepretty.com/2013/04/24/perth-wedding-at-red-herring-from-nicolle-versteeg/:
Kuva

Millainen sitten oikeastaan olisi se haaveilemani photobooth?


Photo Booth Ideas: Chalkboard backdrop with name and date. So fun!:
Kuva

Aloitetaan taustasta, joka mielestäni on (kameran lisäksi) homman tärkein juttu. Sen täytyy olla hyvä!

Yksinkertaisimmillaan taustana toimii vain seinä tai jonkinlainen kangas, kuten lakana tai verho, jota kukin voi mielensä ja makunsa mukaan koristella esimerkiksi pompomeilla, ilmapalloilla, nauhoilla, kukkasilla tai ihan millä vain. Minuun kaikkein suurimman vaikutuksen ovat kuitenkin tehneet kunnon valokuvausseinät, jotka siis seisovat omilla jaloillaan. Seinään sisällyttäisin muutaman valokuvakehyksen, joista väki voisi kameraan kurkkia, ja seinän eteen asettaisin pari tuolia ja pikkupöydän. Tähän tyyliin:

Amy's photo wall // courtesy of Studio K Photography:
Kuva
Yllä olevat toteutukset ovat mielestäni todella makeita! Seinään ja koristeluihin saisi hauskasti näkyviin teeman, ja seinän moniulotteisuus tekisi kuvista mielenkiintoisia. Sivupöydälle kameran tykö iskisin propsit nätisti esille, mieluiten vaikkapa vanhaan matkalaukkuun tai muuhun kauniiseen laatikkoon.

vintage trunks for photo booth props:
Kuva
Mutta kukas minulle tällaisen rakentaisi? Isäni on aika kätevä käsistään ja osaa tehdä jonkin verran myös puutöitä, joten häneltä homma hyvin ohjeistettuna varmaankin onnistuisi. Tekeminen ei uskoakseni ole järkyttävän vaikeaa, mutta materiaalit ja hieman nikkarointikykyä se kyllä vaatii. Vanhoja tapettejakin olisi valmiiksi varastossa, koska äitini säilyttää aina kaiken mahdollisen. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuisi varmasti häkkyrän kuljettaminen vanhempieni kotoa 350 km päähän juhlapaikalle. Täällä, lähellä hääpaikkaa, ei minulla ole tiloja, vehkeitä eikä edes taitoa moista koostaa. Pitää siis vielä harkita, miten projektin kanssa menetellään.

Vaikka seinän teon aloittaminen ei ole ajankohtainen aihe vielä pitkään aikaan, on jotain, mitä voin photoboothin eteen sillä välin tehdä. Ainahan voin nimittäin askarrella valmiiksi propsit. :) 

photobooth- like the bow tie à faire avec du coroplast ou du moumou:
Kuva
P.S. Pitsiä ja minttua -bogista voit printata tämän kirjoittajien laatiman hienon photobooth-ohjeistuksen omaan kuvausnurkkaukseesi!





keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mitä karkkibuffan tilalle?

Beautiful engagment idea. http://www.modwedding.com/2014/10/05/beautiful-fun-fall-wedding-inspiration/ #wedding #weddings #fall_wedding_ideas:
Kuva

Karkkibuffetin jo useita vuosia kestänyt voittokulku ei tunnu hiipuvan. Minä olen ehkä maailman persoin herkuille, erityisesti karkeille (ja vielä erityisemmin irtokarkeille). Siis ihan oikeasti, paras ystäväni sanoi kerran uudenvuodenvierailullamme piilottaneensa joulukarkit, kun tiesi minun tulevan kylään. Herkkuhimosta huolimatta en kuitenkaan näe karkkibuffettia meidän häissämme.

Jonkin sortin herkkubaari olisi kuitenkin kiva järjestellä, jos ei muuten niin ihan järjestelemisen ilosta. Sehän voi koostua melkeinpä mistä vaan, ja sisältää juomia tai syömisiä tai molempia. Miltä kuulostaisi esimerkiksi nykyhäissä jo melko yleisiksi muuttuneet viskibaari, suklaabaari tai kaakaobaari? Tai jos haluat olla hieman omaperäisempi, vaikka piirakkabaari. Entäs kakkubuffet?

Cigar & whisky bar wedding - Google Search:
Todella makea toteutus. Esillepano oikein huokuu 20-luvun tunnelmaa! Sopisi erinomaisesti vintagehenkisiin häihin, joskin minä jättäisin sikarit tarjoilematta. Kuva
donut desserts from Sunset Terrace New York- The Big Fake Wedding Show #trendybride:
Donitsibaarit ovat kuuleman mukaan nousussa häärintamalla. Kuva

Sormeni oikein syyhyävät päästä suunnittelemaan buffetin koristeluita ja yksityiskohtia, ja tarjoiluita tottakai. Mutta mitäs sitä sitten tarjoaisi? Tanssin pyörteissä alkaa janottaa, jolloin juhlapaikkamme tallibaarista käydään hakemassa kurkun kostuketta. Sen kanssa olisi mukava syödä ehkä jotain suolaista...

...vaikkapa....

CHEAP and easy, can add sprinkle powder cheese etc. 14 Creative Wedding Buffets to Save Your Budget via Brit + Co.:
Kuva
...popcorneja? LOISTOAJATUS! Tykkään popcorneista, mutta niitä tulee syötyä harvoin. Popcornit voisi maustaa erilaisilla makusekoituksilla jo valmiiksi, tai sitten jokainen voisi ravistella sopivat maut satsinsa sekaan erillisistä purkeista. Ainakin Citymarketin jenkkihyllyssä olen nähnyt erilaisia popcornmaustemixejä.

Popcornit eivät itse valmistettuina edes veisi meitä vararikkoon, sillä pari pussillista raakoja maissinjyviä ei paljoakaan maksa. Vanhempieni luona on oikein popcornikonekin, jonka veljeni kanssa saimme joskus muinoin joululahjaksi. Se ei todellakaan ole ollut mikään turhake, sillä velipoika on poppareiden ystävä ja on käyttänyt konetta varmasti satoja kertoja. Minua idea popparibaarista alkoi kutkutella ihan tosissaan.

popcorn bar for country rustic themed wedding ideas:
Kuva

Serve popcorn with an old fashioned popcorn machine for a carnival themed party.:
Kuva
At long last I am finally posting the pictures of the re-styled Rustic Popcorn Bar I created for our...:
Kuva
Homemade Caramel Corn Recipe | Evermine Blog | www.evermine.com:
Kuva

Onko jollekin teistä tulossa popparibaari? Tai muunlainen herkkupiste? :)



perjantai 26. toukokuuta 2017

Matkaoppaan vinkit honeymoonille: Koatia

Balkanille suuntautuva matkailu on kasvanut kohisten viimeisten vuosien aikana. En ihmettele sitä yhtään, sillä alueella on suotuisa ilmasto, herkullinen italialaisvaikutteinen ruoka ja upeita maisemia – mikäs siis otollisempi paikka matkakohteeksi. Miksei vaikka häämatkakohteeksikin! Tein serkkuni kanssa keväällä 2015 viikon mittaisen roadtripin, jolloin vierailimme Kroatiassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Montenegrossa, ja tässä postauksessa keskitymme näistä ensimmäiseen.


Kroatiaa autoillen: Split, Plitvice ja Dubrovnik

Rivistö vesiputouksia Plitvicen kansallispuistossa.
Balkanin maissa on kalisteltu sapeleita vielä 90-luvulla, eikä minulle ollut tullut aikaisemmin oikeastaan mieleenkään matkustaa sinne. Sotien jälkiä on edelleen näkyvissä paikka paikoin etenkin Bosnia-Hertsegivinassa, mutta varsinkin Kroatia ja Montenegro ovat saaneet aikaan merkittävän kasvojenkohotuksen. Maat ovat nykyään varsin matkustajaystävällisiä, ja mukavia ovat myöskin niissä asuvat ihmiset.

Hintataso Kroatiassa on varsin kohtuullinen, ja käypä valuutta on nimeltänsä kuna. Ravintolaruokailu on Suomea edullisempaa (toki paikasta riippuen), ja annosten valmistuksessa käytetään tuoreita antimia. Italialaisvaikutteet ovat selkeästi havaittavissa. Ruokamarketteja nököttää kaupungeissa joka kulmalla, joten niistä saa helposti napattua mukaan päivän eväät esimerkiksi patikkaretkelle tai tutkimusmatkalle historiallisten vanhojen kaupunkien uumeniin. 


Me valitsimme liikkumistavaksemme vuokra-auton, joka osoittautui kerrassaan erinomaiseksi ideaksi. Maan julkinen liikenne kyllä kulkee, mutta omalla kaaralla kurvailimme paikasta toiseen huomattavasti helpommin ja näppärämmin. Vuokapeli on budjetinkin kannalta oiva juttu, koska edulliset majapaikat sijaitsevat usein keskustojen ulkopuolella. Ei kaukana, mutta ei kuitenkaan mukavan kävelymatkan päässä. Kroatiassa on niin monta mielettömän hienoa paikkaa nähtävänä, että ilman autoa kaikkien niiden näkeminen yhdellä lyhyellä reissulla olisi ollut hyvin haastavaa. Kun sinulla on auto, voit myös näppärästi pyörähtää vaikka päiväseltään visiitille naapurimaiden rajojen tuolle puolelle, niin kuin me teimme.


Reissun alku ja loppu: Split


Lensimme Helsingistä Splitiin suoralla Norwegianin lennolla. Matka on sopivan lyhyt, eivätkä lennot yleensä maksa maltaita. Olimme liikenteessä toukokuun loppupuolella, jolloin säät olivat mitä hienoimmat. Lämpöä oli sopivasti n. 20-28 asetetta, eivätkä satunnaiset keväiset sadekuurot haitanneet meitä. Jos kuitenkin aiot viettää koko lomasi Splitissä, kannattaa matkustaa hieman myöhemmin kesällä. Toukokuussa koko kaupunki tuntui vielä uinailevan talvihorroksessa, eivätkä kaikki ravintolat ja kaupat olleet vielä auki. Täällä sesonkin selkeästi alkaa vasta kesäkuussa.

Splitin keskusta-alue on yllättävän pieni ja hyvin haltuunotettavissa. Shoppailijalle sieltä löytyy monia mielenkiintoisia pikku putiikkeja, päivänpaistattelijalle aurinkoterasseja kylmine olusineen rantabulevardi Rivalla ja kulttuurintutkijalle ihana vanha kaupunki Grad, joka on Unescon maailmanperintökohde ja ehdottomasti koko Splitin parasta antia. 

Vanhan kaupungin keskiaikaisten kivimuurien takana piileksii kaupungin ylpeys, Diocletianuksen palatsi. Palatsialue ei ole suuren suuri, mutta kaunis se on. Halutessasi voit kiivetä palatsin kellotorniin, josta avautuu hienot näkymät satamaan.



Lähde ennakkoluulottomasti kulkemaan vanhan kaupungin pienille kujille, jonne kukaan muu turisti ei ole menossa. Siellä näet mitä hurmaavampia pikku parvekkeita, portaikkoja, paikallisten koteja ja seiniä pitkin kiipiviä viherköynnöksiä. Kujasokkelossa saat aivan vapaasti ottaa valokuvia kenenkään häiritsemättä touhujasi.



Vanha kaupunki on melko pieni. Samoiltuasi tarpeeksi putkahdat lopulta ulos Kultaisesta portista toiselta puolella kaupunkia, ja eteesi avautuu suuri Grgur Ninski -patsas, jolla on valtava kultainen varvas. Jos varpaaseen koskettaa, tietää se hyvää onnea. Kenties vielä enemmän onnea, jos tilanteesta ottaa kuvan todistusaineistoksi?


Patsaan takana on pienoinen ruusupuisto, jonka kioskista voi ostaa raikkaan juoman ja nuuhkia samalla kukkien tuoksuja. Kroatiassa luonto kukoistaa jo toukokuussa aivan ihanasti ja värikkäästi, kun talven sateet ovat elvyttäneet kasvit.


Kävimme Splitin keskustassa ainoastaan kerran, sillä kun vanhakaupunki oli koluttu, ei keskusta-alue enää meitä oikeastaan kiinnostanut. Viihdyimme sen sijaan hieman kauemmin vähän keskustan ulkopuolella sijaitsevalla ulkoilualueella ja kauniissa piskuisessa naapurikylässä, jonne oli matkaa autolla noin puolisen tuntia.

Omisin kylän venesatama iltavalaistuksessaan.

Plitvicen huikaisevan hieno kansallispuisto

Jos olet yhtään luonnossa viihtyvää tyyppiä tai pidät ollenkaan mielettömän hienoista maisemista, ei sinun kannata Kroatian reissulla missään nimessä jättää väliin Plitvicen kansallispuistoa. Minä olin hieman epäileväinen sinne lähdöstä, koska Plitvice sijaitsee maan pohjoisosassa usean sadan kilometrin päässä Splitistä. Onneksi serkku sai minut vakuutettua, ja niinpä ajoimme pitkän päivän pohjoiseen pysähdellen välillä ottamaan kuvia. Paikalle pääsee hieman lyhyempää reittiä Kroatian moottoriteitä pitkin, mutta me seikkailimme vähän ja ajoimme Bosnia-Hertsegovinan puolta. Tie oli pitkälti vuoristotietä ja käppyrää, ja vuoret olivat hyvin kauniita. Tasaisilla pätkillä näkymät avautuivat ihaniin laaksoihin.


Perille päästyämme yövyimme mökkimajoituksessa luonnonpuiston läheisyydessä, kävimme syömässä hyvän aamiaisen ja vietimme sitten loman ehkä upeimman päivän ihastellen aivan käsittämättömäm kauniita maisemia, lukemattomia vesiputouksia ja uskomattoman turkoosia järvivettä.


Plitvicen kansallispuisto koostuu 16:sta järvestä, joista noin puolet on ylä- ja puolet alajärviä. Korkeuserojen ansiosta järvien välille on muodostunut lukematon määrä pieniä, keskikokoisia ja isoja vesiputouksia, joiden kuminan kuulee jo lippuluukulla. Ne ilmestyvät näkyviin yksittäin, ryppäinä tai kulkevat nauhana vieressäsi. Kaikkialla puistossa vesi on käsittämättömän sinistä, ja väri johtuu järven pohjan mineraaleista. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat muokkaamattomia. Kuvia on ihan käsittämätön määrä, tässä vain muutamia.




Luontopolut kulkevat järvien ympäri, jopa niiden poikki, vesiputousten vieritse ja kaikkialle, mihin vain voi kuvitella haluavansa mennä. Tietyillä väleillä liikennöivät pienet veneet, joissa voi lepuutella jalkojaan ja syödä eväitä. Kannattaa muuten ostaa eväät etukäteen ja ottaa ne mukaan kera runsaan vesivaraston! 


Plitvicen lajisto on varsin runsas. Maisemat vaihtelevat eri osissa puistoa ja tarjoavat silmille virikkeitä kaikissa vihreän ja sinisen sävyissä.



Puiston suurin vesiputous avautuu silmien eteen heti lippuluukun jälkeen, jolloin sen näkee vasta kaukaa. Halukkaat voivat taivaltaa ihan putouksen juureen asti ja katsella sitä alhaalta käsin.


Dubrovnik, Adrianmeren helmi

Plitvicessä vietetyn ulkoilu- ja patikkapäivän jälkeen ajoimme yötä myöten takaisin Splitiin. Seuraavana päivänä lähdimmekin jo toiseen suuntaan eli etelään päin. Päämääränämme oli tietenkin kuuluisa Dubrovnikin kaupunki, jossa on mm. kuvattu Game of Thrones -sarjaa. Tie kulki rannikkoa pitkin, joten saimme katsella merimaisemia jo matkalla.

Splitin tapaan Dubrovnikin vanha kaupunki on paikan sydän. Täälläkään se ei ollut kovin suuri, mutta se oli kovin erilainen kuin Splitin. Dubrovnikin vanhaa kaupunkia leimaavat punaiset tiilikatot ja rusehtavat tiilitalot, joissa paikalliset asuvat. Suppealla alueella on kokoonsa nähden huomattavan paljon kirkkoja, joiden tornit pilkistelevät kattojen yllä.

Kaupunki sijaitsee kukkuloiden juuressa. 
Myös vanhan kaupungin sisällä on korkeuseroja.


Kurkistusikkuna.

Kirkon holvikaaret puluineen.
Vanhassa kaupungissa kannattaa ostaa lippu muurikävelylle. Näin pääset näkemään paikan lintuperspektiivistä ja saat samalla katsella sinistä Adrianmerta. Näin saat hyvän kokonaiskuvan ja upeita kuvia. Kaduilla kävellessäsi voit sitten pysähdellä kauppoihin ja ravintoloihin sekä vierailla museoissa ja kirkoissa.

Dubrovnikissa ja sen lähistöllä on muutakin tekemistä kuin vanhojen rakennusten tuijottelu. Uudessa kaupungissa pääset vaateostoksille, ja voit myös lähteä veneretkelle lähisaarille. Viereisen kukkulan huippu on saavutettavissa helposti funikulaarilla. Me emme ehtineet tiukan aikataulumme takia siellä käydä, mutta sen sijaan kävimme illallisella Montenegrossa. Rajalle ajaa puolisen tuntia, ja sen takana näyttää myös varsin nätiltä.

Emme tienneet yhtään mihin olimme menossa, vaan valitsimme summassa kartasta kaupungin nimeltä Herceg Novi, jonne sitten ajoimme. Sielläkin oli sattumalta vanha kaupunki, oikein viehättää sellainen. Kävelimme hieman ympäriinsä ja kävimme mm. vanhalla ulkoilmateatterilla sekä merimaisemilla varustetulla hautausmaalla. Illastimme vanhan papan ja hänen pojanpoikansa pitämässä pikkukuppilassa, jossa miehekäs kolmen ruokalajin menu kustansi 5 euroa per peppu (jep, Montenegrossa valuutta on kotoisasti euro!). 

Myös Herceg Novi oli merenrantakaupunki.


Reissun päätteeksi ajoimme takaisin Splitiin, jossa nukuimme viimeisen yön, palautimme auton lentokentälle ja lennähdimme Suomeen. Suosittelen lämpimästi matkaa näille kulmille! Jos suunnitelmissasi on viettää koko loma yhdessä ja samassa paikassa, ehdotan Dubrovnikia, joka on todella hurmaava kaupunki. Jos kuitenkin rohkeus riittää auton vuokraamiseen, tee itsellesi palvelus ja näe kerralla enemmän. Se on todellakin sen arvoista.

Tästä lomasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.