torstai 29. kesäkuuta 2017

Millaiset häät ovat persoonalliset häät?

Meidät on kutsuttu R:n veljen ja hänen pitkäaikaisen tyttöystävänsä häihin, ja ne ovat huomenna. Perjantaina. Enpä olekaan aikaisemmin ollut perjantaihäissä.

Mutta miksipä ei? Tämän parin järjestämät juhlat poikkeavat muutenkin melko lailla niin sanotusta perinteisestä mallista. Vihkiminen tapahtuu maistraatissa, mikä sinällään ei ole mitenkään eriskummallista. Kaavaan ei ole tehty mitään lisäyksiä, ei runoja eikä krumeluureja, joten homma on ohi parissa minuutissa. Kutsussa lukikin, että mikäli vieraat haluavat olla todistamassa tilaisuutta, kannattaa tulla paikalle ajoissa.

Kuva
Tästä päästäänkin vieraisiin, joita juhlaan on kutsuttu kokonaiset 10 kappaletta. Paikalle tulevat vain kaikkein läheisimmät perheenjäsenet, eli morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat (vain toisen mummi ja vaari ovat elossa) sekä sisarukset puolisoineen (molemmilla yksi veli ja heillä tyttöystävät). Ei siis yhtäkään kaveria tai edes kummeja. Vihkimisen jälkeen seurue siirtyy syömään paikalliseen ravintolaan, josta on varattu juhlaa varten kabinetti. Jokainen saa itse valita listalta annoksen, jonka haluaa syödä. Suunniteltua ohjelmaa ei ole. Lahjojen vieminen on kiellettyä (Emme tosin noudattaneet kehotusta. Hankimme kimpassa pienen lahjan, josta tiedämme parin pitävän).

Vieraita on pyydetty pukeutumaan smart casual -tyyliin, eli minä puen mekon ja R siistit farkut ja bleiserin. Sulhasella on samantyyppinen asuvalinta kuin R:llä, ja morsian on hankkinut häitä varten mustan mekon, jossa on punaisia kukkia. Sormukset vaihdetaan. Ensimmäiset ikinä, sillä pari ei ole ollut kihloissa. En usko morsiamella olevan kimppua. Pari ei viihdy kameran edessä, joten kuvaajaa ei ole varattu. Minä kuitenkin lupasin ottaa kameran mukaan ja napata muutamia kuvia.

Kuva
Äitini oli aivan ihmeissään kuultuaan hääparin suunnitelmasta, ja eniten häntä tuntui järkyttävän se, että kaikki syövät juhlassa eri ruokaa. Kakkuakaan ei ole! Yhtä ystävääni puolestaan kummastutti morsiamen asuvalinta ja erityisesti mekon mustuus.

Voiko häitä edes järjestää näin? Totta kai voi. Kukaan ei määrää sitä, millaiset juhlat pari haluaa organisoida. Ei ole olemassa sääntöjä sille, keitä täytyy kutsua, mitä syötävää juhlissa on tarjottava ja miten sinne kuuluu pukeutua. Olemme luoneet itse omat sääntömme, ja ne ovat osittain kulttuuririippuvaisia. Aasiassahan valkoinen on hautajaisväri, ja hääpuvut ovat usein punaisia. Minä haluan edelleenkin valkoisen unelmapuvun, isot häät, runsaanpuoleiset askarteluprojektit, kirkon, perinteiset kakunleikkuut jalanpolkemisineen ja photoboothin. Mutta kaikki eivät halua.

Kuva
Kuten erään blogittaren kirjoitukseen tässä muuan päivä kommentoin, olisihan se tylsää, jos kaikkien häät olisivat samanlaisia. Monesti lukee tai kuulee hääparin sanovan, että he haluavat omannäköisensä häät. Sitten tapavalittajat pääsevät nirputtamaan, ettei häissä ollut mitään persoonallisuutta, kun se ja se oli ihan perinteistä ja se ja se oli häätrendien mukaista. Ei mitään persoonallista ilmettä.

Minun mielestäni persoonallisuus ei tarkoita sitä, että juhlien pitäisi olla jollain tapaa erikoiset. Mielestäni persoonallisuus on sitä, että pari tekee juuri niin kuin itse tahtoo ja mikä heistä tuntuu hyvältä, ei niin kuin vanhemmat haluavat tai sosiaalinen paine pakottaa. Myös perinteiset häät voivat siis minusta olla persoonalliset. Toivon jokaisen hääjuhlan olevan tekijöidensä persoonan mukaiset, tai ainakin sellaiset, joista he ovat haaveilleet. Mikään ei tietysti kiellä kokeilemasta juhlan kunniaksi jotain aivan uutta, mitä ei tavallisesti pariin yhdistetä. On rikkaus päästä osalliseksi erilaisiin juhliin. Jos vieraiden viihtyvyyden miettimiseen on vielä käytetty hieman aikaa ja suunnittelua, entistä parempi.


Huomisissa häissä on kaikesta poikkeavuudesta huolimatta mukana myös jotain perinteistä. Odotin kutsua tekstiviestitse tai sähköpostistitse, mutta reilu kuukausi sitten postin mukana saapui ihan paperinen, itse suunniteltu kutsu. Se oli oikein hieno, juhlapaikan olemusta henkivä ja sopivan informatiivinen. Se oli laadittu vanhan sanomalehden tyyliin, ja mukana oli niin tietoa vihkimisestä, ravintolasta kuin pukeutumisestakin. Takasivulla oli havainnollistava kartta. Tykkäsin kutsusta kovasti, ja siitä välittyi sellainen lämmin fiilis, että meidät todellakin halutaan mukaan tähän päivään.

Ihanaa päästä huomenna juhlimaan häitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi :)