tiistai 15. elokuuta 2017

Kihlakuvat, viimeinkin!

Eilen, 14.8.2017, oli kihlapäivämme. Kaksitoista kuukautta sitten lomailimme rakkauden pääkaupungissa Pariisissa, ja yhdentoista aikaan sunnuntai-iltana ihana mieheni polvistui kera sormuksen ja sai minut hihkumaan onnesta, ilosta ja innostuksesta. Kihlakuvia ei tullut näpsittyä heti sormusten vaihdon jälkeen, mutta keväällä otin asian puheeksi. Sovimme kuvauksesta yhden kaverini kanssa ja jäimme odottamaan sopivaa säätä, koska tarkoitus oli olla ulkona. Niinpä me odotimme. Siirsimme aikaa, kun suunniteltuna päivänä oli 8 astetta lämmintä. Ja odotimme. Odotimme vielä vähän lisää. Ja viimein, viime viikon keskiviikkona, sadepilvet poistuivat ja läksimme ikuistettaviksi.


Kaverini ehdotti kuvauslokaatioksi Sulkurantaa, joka osoittautuikin kerrassaan loistavaksi valinnaksi. Siellä on hyvin pienen alueen sisällä monta erilaista ympäristöä: koivikkoa, hiekkatietä, pitkospuuta, metsätaustaa ja niitty (jonne tosin piti kivuta aidan yli ja jolla oli vähän lampaankakkaa väisteltävänä, mutta se ei haitannut). Oli kiva saada kuvia näin vaihtevissa miljöissä, etenkin kun siirtymät olivat maksimissaan parinkymmenen metrin luokkaa.


 

Emme ole koskaan aikaisemmin olleet kuvattavana tällä tavalla yhdessä, ja eipä noita "virallisia" kuvauksia ole kovin paljon ollut muutenkaan. Rippi- ja ylioppilasjuhlat taitavat olla ainoita, ja silloinkin studio-olosuhteissa. Kihlakuvaustilanne luonnon keskellä tuntui alkuun hieman hassulta, mutta loppujen lopuksi kuvattavana oleminen olikin ihan hauskaa. R tosin totesi kaiken olleen "ihan kummaa". :D


Saimme kuvat tosi nopeasti, ja täytyy myöntää, että minua jännitti vielä enemmän kuvien onnistuminen kuin itse kuvaustilanne. Niinhän siinä sitten kävikin, että järkytyin nähdessäni oman naamani ja etenkin ilmeeni, jotka kuviin olivat tallentuneet. R:n mielestä ne olivat söpöjä, minusta kauheita. Itse kuvat olivat aivan ihania, R näytti hyvältä ja kaikki oli muuten kunnossa. MUTTA OMAT KASVONI. Ne olisi mielestäni voinut sensuroida melkein joka kuvasta. Olin niin pettynyt, että meinasin purskahtaa itkuun.


Niin se vain on, että varsinkin naiset taitavat itse olla suurimpia kriitikoitaan. Monet meistä näkevät peilissä ja valokuvissa aivan eri ihmisen kuin sen, jonka miehemme ja ystävämme näkevät.

Kun olin ehtinyt toipua hieman ja sulatella saamiamme kuvia vähän aikaa, eivät ne lopulta enää niin hirveiltä näyttäneetkään. Osa niistä oli itse asiassa oikein hyviäkin. Kun kuvaajamme lupasi lähettää meille vielä muutaman version lisää, että voisimme valita meitä eniten miellyttävät kuvat, oli mieleni jo parempi. Tässähän olen minä, ja tämännäköinen minä olen. En ehkä maailman kaunein, mutta kuitenkin minä. Ja hiljalleen tykästyin kuviin kunnolla.


Tähän postaukseen kokosin suosikkejani. Minusta kuvien tunnelma on levollinen ja kuvaaja on osannut hienosti vangita välillämme vallitsevan kiintymyksen. Nämä ovat ikään kuin pysähtyneitä hetkiä, joissa paikalla olemme vain me kaksi, eikä ketään muuta. Kaksi onnellista.


perjantai 11. elokuuta 2017

Potentiaaliset hääkengät

Kuva
Toukokuussa juhlakenkävalikoimien ollessa runsaimmillaan lähdin minäkin kenkäjahtiin Jyväskylän keskustaan. Kerroin aikaisemmin täällä, että olen pohtinut hankkivani hääkengiksi kilpatanssikengät niiden mukavuuden takia. Tulin kuitenkin kevään korvalla siihen tulokseen, että tarvitsisin itse asiassa muutenkin uudet kunnon korkokengät. Minulla on tähän asti ollut vain yhdet mustat avokkaat, jotka olen pitänyt jo lähes käyttökelvottomiksi. Tuumin, että voisi olla hyvä hetki hankkia uudet luottokorot, joita voisin mahdollisesti käyttää myös hääpäivänä.

Väriksi kengille ajattelin vaaleaa roosaa tai nudea, koska sellaisia minulla ei ole vielä koskaan ollut. ja vaaleat sävyt käyvät kivasti kesäjuhliin sekä muihin valoisan ajan tilaisuuksiin Ja onhan sentään yleisesti tiedossa, että nudenväriset korkkarit saavat sääret näyttämään pidemmiltä ja sorjemmilta. Kävin pariinkin otteeseen läpi kaikki tietämäni keskustan kenkäkaupat, mutta mieleisiä kenkiä ei vain löytynyt. Joko olin väliinputoaja kokojen suhteen tai sitten popot tuntuivat siltä, että en jaksaisi kipsutella niillä kovin pitkää aikaa. Tai no, kyllä minä yhdet kivat kengät löysin. Ne tosin olivat juuri samanlaiset, jotka työkaverini oli ostanut muutama päivä aikaisemmin. En halunnut olla matkija, joten jätin kengät hyllyyn.

Koska en löytänyt mieleisiä jalkineita, laajensin hakua nettikauppoihin. Olen tähänastisen elämäni aikana tilannut netistä vain kerran (yhden mekon), joten olen totaalinen amatööri nettishoppailuiden suhteen. En oikeastaan edes haluasi ostaa tavaraa netistä, koska tuen mieluummin kivijalkaliikkeiden toimintaa. Koska kengät kuitenkin tarvitsin enkä isollakaan etsimisellä paikan päältä löytänyt, klikkailin Spartoosta muutamat parit ostoskoriin. Olihan niissä joka tapauksessa ilmainen toimitus ja palautus. Palvelussa ei ainakaan ollut moittimista, koska paketti tuotiin minulle henkilökohtaisesti työpaikailleni.


Valitettavasti kummatkaan tilaamista kengistäni eivät sopineet minulle, sillä toiset niistä olivat epämukavat ja toiset liian kapeat. Vaikka kyllähän nämä sivustoa selatessa huomioni herättäneet hopeaglitteriset Menburit aika makeat olisivat olleetkin, vai mitä?

No, paketti siis palautukseen ja toteutukseen plan B. Marssin Haloselle katsomaan, olisiko keväällä kokeilemiani, työkaverini jo ostamia kenkuja enää jäljellä. Olihan niitä, mutta vain sinisinä ja mustina. Niistä olisi tietysti saanut kivasti 'jotain sinistä', mutta minulla ei luultavasti olisi juurikaan jatkokäyttöä kyseiselle värille. K-Kengässä mallia oli nudena, mutta kokoni oli loppuumyyty. Sokoksella kummankin sovituskenkäparin oikea tossu oli venynyt toistuvien testailuiden myötä. Onneksi myyjä kaiveli jostain kaappien katköistä vielä yhden ja myymälän viimeisen iskemättömän parin, jonka kanssa kirmasin riemuiten kassalle. Siinä vaiheessa oli ihan sama, vaikka kaikilla kavereillani olisi ollut samanlaiset kengät, who cares. Ei pidetä niitä yhtä aikaa.


Kengät ovat Höglin, ja ne ovat ihan älyttömän mukavat jalassa. Minulla ei ole koskaan ollut näin korkeita korkoja eikä varsinkaan stilettikorkoja, mutta näissä tuntuu kuin ei koko korkoa juuri olisikaan. Kengät tuoksuvat mukavasti nahalta ja istuvat ihan täydellisesti jalkaan. Käytän harvoin ja varoen sanaa 'täydellinen', mutta näihin ihanuuksiin se kyllä sopii. Kärjet voisi vielä koristaa jollakin hienolla kenkäkorulla ainakin spesiaalitilanteita varten, niin habitukseen saisi lisää juhlavuutta.




Luulen, että tässä ovat nyt hääkenkäni. Vai kuka muka sanoi, että hääkenkien pitäisi olla valkoiset? Vaikka jaksaisinkin käppäillä näillä läpi päivän, taidan kuitenkin vaihtaa viimeistään tanssien alkaessa ballerinoihin tai muihin matalapohjaisiin kenkiin. Juhlapaikkamme piha on nimittäin osittain nurmea, enkä halua kauniiden kiiltonahkakorkojen uppoavan ruohikkoon ja muuttuvan vihreiksi.


Mitäs pidätte? :) Tuleeko muillekin muun värisiä kuin valkoisia kenkiä hääpuvun alle?



perjantai 4. elokuuta 2017

Häämatkasuunnitelmia

Aikaisemmin keväällä ja kesällä kirjoittelin postaussarjaa potentiaalisista häämatkakohteista ja jaoin vinkkejä tuntemistani kohteista, jotka mielestäni sopivat honeymoonin viettoon (nuo kirjoitukset pääsee lukemaan 'honeymoon'- ja 'häämatka' -tägien alta). Rakastan matkustelua ja uusiin maihin ja kulttuureihin tutustumista.

Matkoistani osan olen tietysti tehnyt R:n kanssa, ja hän onkin loistavaa matkaseuraa. Meitä yhdistää reissuilla kiinnostus alueen historiaan ja paikalliseen elämään sekä tarve nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Tähän asti lomabudjettimme on ollut aina niin pieni kuin mahdollista ja yöpyminen on tapahtunut vaatimattomissa pikkuhotelleissa. Majapaikka ei ole ollut erityisen tärkeä, koska hotellissa on piipahdettu ainoastaan nukkumassa ja syömässä aamupalaa. Häämatkalla hotellialueella ja huoneessa tulee kuitenkin ehkä oleiltua enemmän, joten silloin haluamme panostaa majoitukseen kirjaimellisesti enemmän kuin koskaan. Toki hienot puitteet vaikuttavat tunnelmaan muutenkin, ja hyvätasoisten hotellien etuna ovat kattavat ruokamahdollisuudet, aktiviteettitarjonta ja lukuisat muut palvelut.

Mihinkäs sitä lähtisi?      Kuva
Häämatkakohteen idea taisi tulla alun alkaen minulta. Olen koko ikäni haaveillut safarista Afrikassa luonnon ja eläinten keskellä, mutta ajatellut sen olevan mahdoton unelma. Vasta viime keväänä tajusin, että sitä se ei kuitenkaan itse asiassa ole. Matka toki vaatii kukkaronnyörien kiristelyä ja ahkeraa säästämistä, mutta on silti mahdollinen toteuttaa. Säästämiseenhän tässä häähommassa on jo totuttukin, ja reissu on takuulla kaiken sen väärti.

Koska Afrikan tasangoille päästäkseen täytyy matkustaa niin pitkään, jäisi vajaan viikon mittainen safari yksistään vähän lyhyeksi häämatkaksi. Niinpä mietimme lisäksi rantakohteen, johon voisimme luonnon helmasta lennähtää toiseksi viikoksi. Ensimmäisenä mieleen tuli upean valkohiekkainen Sansibar, joka kuitenkin sopii ehkä paremmin ahkerammille auringonpalvojille kuin me. Sen sijaan Mauritiuksella on kauniiden rantojen ja kirkkaiden vesien ihastelun lisäksi muutakin tekemistä, kuten patikointia ja järjestettyjä retkiä ympäri saarta. Koska olen itsekin kunnostautunut retkien vetäjänä, ovat retkioppaan paikallistuntemus ja ammattitaito minulle tärkeitä. Voimme toki vuokrata kulkupelin ja seikkailla osan ajasta oman nokkinemmekin.

Kun kohteesta oli päästy selvyyteen, varasimme ajan matkatoimistoon. Vaikka pidänkin itseäni kotuullisen kokeneena reissaajana, en ole koskaan aikaisemmin käynyt Afrikassa enkä tunne luottavia paikallisia toimijoita. Koska häämatka on muutenkin spesiaali juttu, turvaudumme sen kanssa mieluusti matkanjärjestäjän apuun. Kesäkuun alussa pidettiinkin ensimmäinen matkapalaveri.

Kuva
Reilun tunnin jälkeen puhkuin intoa ja hypähtelin onnessani ilmaan kotimatkalla. Alustavien suunnielmien mukaan safarimme kestää n. 5-6 päivää ja sijoittuu Tansaniaan. Tarkoituksena on liikkua Avarasta luonnosta tutuissa maisemissa Ngorongoron kraaterissa ja Serengetin kansallispuistossa. Reitin varrelle mahtuu muitakin paikkoja, jotka ovat luonteeltaan ja maastoltaan hieman erilaisia. Safarilta palattuamme lennämme viikoksi Mauritiukselle lekottelemaan.
 
Kuva
Kuulostaako ihan vähän ihanalta!? Minun mielestäni ainakin! 8) Olen melkein yhtä innoissani häämatkasta kuin itse häistä. Unelmoin jo ihan täysillä norsujen, kirahvien, leijonien ja muiden otusten bongailusta safarilla ja tottakai myös snorklailusta Mauritiuksella. Olen valmistautunut reissuun jo hankkimalla järjestelmäkameraani teleobjektiivin, joka tuo kohteet paljon lähemmäksi kuvaa varten (olisin kyllä jossain vaiheessa hankkinut objektiivin joka tapauksessa, mutta nyt oli hyvä sauma). R puolestaan osti kesäksi parit vaaleat housut, koska kaikki tällä hetkellä käytössä olevat alaosat ovat tummia. Musta ja tummansininen ovat safarilla huonoimmat mahdolliset värivaihtoehdot, koska hyttyset iskevät ahneimmin kiinni nimenomaan niihin.

Ngorongorossa ja Serengetissä on hyvällä tuurilla mahdollisuus nähdä luonnossa ns. big five eli leijona, elefantti, leopardi, sarvikuono ja puhveli. Kaikkien näkeminen yhdellä reissulla olisi jo hyvää tuuria, mutta osan eläimistä näkee takuuvarmasti. Safarilla yöpyminen tapahtuu eräänlaisissa "teltoissa", jotka kuitenkin ovat aika kaukana äitini ja isäni varastossa lepäilevästä 30 vuotta vanhasta kupoliteltasta, josta on kadonnut yksi metallinen tukikeppi ja jonka katto vuotaa sateella. Safarimajoja voisi luonnehtia ennemminkin luksusteltoiksi, ja majoitusalueilla on tasosta riippuen tarjolla myös mm. ravintolapalveluita, tenniskenttiä ja uima-altaita.

Kuva
Varausvaiheessa voi toki valita, kuinka paljon rahaa majoitukseensa haluaa käyttää. Safarilla meille riittää aivan hyvin ei-se-kaikkein-kallein teltta, niin oravannahkat riittävät hienoon hotelliin sitten Mauritiuksella. En ole eläissäni ollut yötä hotellissa, jolla olisi enemmän kuin kolme tähteä, joten häämatka on siihen hyvä tilaisuus. Koska Mauritiuksella on ilmeisesti hieman hankalahkoa löytää hyviä paikallisia ravintoloita, voisimme tämän kerran nautiskella hotellin vaivattomasta täysihoidosta, josta siitäkään ei ole kummallakaan aikaisempaa kokemusta.

Kuva
Kuva
Haluaisimme lähteä matkalle häitä seuraavalla viikolla, esimerkiksi keskiviikkona. Silloin reissu olisi riittävän lähellä häitä tuntuakseen hanimuunilta, mutta kuitenkin tarpeeksi monta päivää juhlien jälkeen, että välissä ehtisi hieman huokaista. Lennot on tarkoitus varata n. 11 kuukautta ennen matkaa heti niiden tultua myyntiin, koska silloin ne saa yleensä parhaaseen hintaan. Muut komponentit voi varata heti sen jälkeen.  Nyt odottelemme matkatoimiston tarjousta, että pääsisimme valitsemaan majoituksia ja sopimaan tarkemmin kaikista matkaan liittyvistä asioista. Sitten kun varaukset on tehty, alkaa koko juttu varmasti tuntua huomattavasti todemmalta kuin tämä päiväuni, josta nyt olen kertonut. En malttaisi millään odottaa!

Löysin muuten hauskan "Millainen häämatka sopii sinulle" -testin, joka kertoi minun olevan seikkailijasielu ja suositteli häämatkakohteeksi Borneota. :D Teepä sinäkin testi täällä ja kerro sitten, millainen häämatkailija olet!


tiistai 1. elokuuta 2017

Kutsujen suunnittelua: seikkailu fonttiviidakossa

Olen askarteluihminen, sen taidatte jo tietääkin. Joulukuussa perinteeni on kasata kaikki askarteluvehkeeni (hirveä läjä kartonkeja ja erilaisia papereita ja kaksi isoa korillista muuta härpäkettä) ruokapöydälle, laittaa Novan jouluradio soimaan ja väkertää kortteja päiväkausia. Kun askartelen R:n korttia, hän ei saa astua samaan huoneeseen. Hääkutsujen suhteen minulla on kuitenkin alusta asti ollut selkeä askartelemattomuuslinja, eikä mielipide ole tähän mennessä muuttunut. Minusta oli ihanaa olla mukana saksimassa papereita, liimaamassa koristeita ja teippaamassa pitsejä ystäväni kutsuihin reilu vuosi sitten, mutta omia kutsujamme en aio askarrella. Vaikka uskon itse tehdyistä kutsuista tulevan hienoja, ovat painetut kutsut kuitenkin mielestäni meille sopivammat. Kun puhutaan kymmenistä korteista, olivatpa ne sitten kutsuja tai mitä vain muita kortteja, ovat painetut kappaleet luonnolliseti tasalaatuisempia kuin käsin tehdyt. Ja olisihan käsin tekemisessä aivan valtava urakkakin.

Ensin selailin kiinnostuneena eri firmojen tarjoamia valmiskutsuja. Niissä on todella kauniita vaihtoehtoja jokaiseen teemaan ja värimaailmaan. Jos pari kuitenkin haluaa itselleen personoidut ja vain heitä varten suunnitellut kutsut, voi hommaan pyytää graafikkoa tai muuta alan ammattilaista. Suomessa kutsuja suunnittelee ainakin Makea-hääbloginkin takana häärivä Janina, jonka tuotokset ovat aivan ihania kaikkine yksityiskohtineen.

Kuvahaun tulos haulle wedding invitation
Kuva
Hyvästä valmisvalikoimasta huolimatta halusin valmistaa kutsumme alusta alkaen itse, vaikkakaan en askarrellen. Olen melko surkea kuvankäsittelyohjelmien käyttäjä, mutta into oli kova ja yrittänyttä ei laiteta. Avasin siis päättäväisesti Paint.netin ja aloin kokeilla. Lähdin hiljalleen suunnittelemaan kutsupohjaa hyödyntäen ilmaista Pixabayn kuvaa, joka sopi alustavasti suunniteltuihin hääkoristeluihin ja maanläheiseen teemaan, jos sitä nyt voi teemaksi nimittää. Pohjan valmistuttua luonnostelin kutsuun tekstin.

Sitten menikin heti sormi suuhun. Milläs fontilla teksti oikein pitäisi kirjottaa?

Kuvahaun tulos haulle wedding invitation
Kuva
Tässä vaiheessa etsiydyin ilmaisia fontteja tarjoaville sivuille ja sukelsin fonttiviidakkoon. Sivuja on useita, mutta entäs fontteja sitten... Niitä on ihan valtavasti! Yhdenkin sivuston nimi on "1001 free fonts". Ikä ja terveyshän siinä meni niitä läpi plaratessa, enkä edes katsonut kaikkia. Onneksi löysin mieleiseni. Ajattelin kuitenkin helpottaa muiden kutsuntekijöiden työtä ja esitellä muutamia omaan makuuni sopivia fontteja, jotka ovat ladattavissa netistä veloituksetta.

Tarkoitukseni oli päättää 3–4 hieman erilaista fonttityyliä, joita käyttäisimme kaikissa häiden paperituotteissa eli kutsuissa, paikkakorteissa, ohjelmalehtisissä, menussa, vieraskirjalappusissa, hääbingossa, kiitoskorteissa ja mitä näitä nyt on. Päädyin seuraavanlaisiin:



Etsintöjeni myötä mukaan tarttuneita muita kivoja tyylejä ovat esimerkiksi:


Kutsut ovat vielä vaiheessa, mutta eipä ole onneksi kiire saada niitä valmiiksi. Onko joukossa muita, jotka ovat tehneet tai aikovat tehdä paperituotteensa itse kuvankäsittelyohjelmalla? Ja mikä näistä fonteista on sinun suosikkisi? :)


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ideoita siviilivihkimiseen

Kuten kerroin, olimme kuukausi sitten R:n veljen häissä. Heillä oli siviilivihkiminen Tampereen maistaarissa, eivätkä he olleet halunneet tehdä kaavaan mitään omia lisäyksiä. Toimitus kesti kaikkinensa pari kolme minuuttia ollen näin tavallista pidempi, sillä vihkijä lausui muutaman ylimääräisen sanan pakollisten lisäksi. Se oli minusta häneltä kivasti tehty.

En ole aiemmin uhrannut oikeastaan ajatustakaan omalle vihkimisellemme, vaan olen keskittynyt ainoastaan hääkirkkoon, joka on minulle tärkeämpi. Ehkä en ole osannut muodostaa tilaisuudesta kunnollista kuvaa, koska en ole koskaan aikaisemmin ollut mukana maistaattivihkimisessä. Nyt aloin kuitenkin ajatella asiaa tarkemmin. Koska maistraatissa täytyy joka tapauksessa käydä, siitä voisi ihan hyvin tehdä oman kivan juhlansa eikä pelkästään väistämätönsä pakkoa.

Jyväskylän maistraatti on ulkoapäin ihan komea rakennnus, mutta sen vihkitilassa en ole käynyt. Se on varmaankin jonkinlainen huone, jossa on puhujanpaikka. Ihan kiva siis, muttei mitenkään erikoinen. Sitten tajusin, että hetkinen, kyllähän sitä muuallakin järjestetään vihkimisiä kuin kirkossa ja maistraatissa. Jospa pitäisimmekin vihkitilaisuuden ulkosalla? Jossakin kauniissa paikassa vaikka vesistön tai luonnon läheisyydessä. Innostuin ajatuksesta, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa paikkaa. Ainoa miinuspuoli virkapaikan ulkopuolella tapahtuvassa vihkimisessä on sen maksullisuus – moinen kustantaa 120€. Pitänee miettiä asiaa.

Romantic And Relaxed Lake Wedding Ideas
Kuva

Naimisiin.infon sivuilla vihkimiselle esitetään seuraavanlaista järjestystä:
  1. Morsiusparin (tai morsiamen) sisääntulo musiikin soidessa
  2. Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
  3. Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms.
  4. Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
  5. Symboliikkaa: sormusseremonia (tai vastaava), suudelma tms.
  6. Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa
  7. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle).
  8. Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
  9. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi
Me emme varmaankaan saavu paikalle mitenkään erityisesti, vaan kokoonnumme vain vihkijän luokse. Olisi mukavaa, jos hän pitäisi jonkinlaisen lyhyen puheen, jonka jälkeen kaasot voisivat lukea jonkin runon, esimerkiksi suositun apassi-intiaanien avioliittorukouksen. Sormukset haluaisin vaihtaa vasta kirkossa, mutta se ei ilmeisesti ole sallittua avioliiton siunauksessa (täysin typerä sääntö minusta). Ehkä vaihdamme ne siunauksesta tultuamme kirkon portailla, koska maistraatissa en vielä haluaisi niitä vaihtaa. Valojen lausumista meille tuskin tulee, koska se tuntuisi ainakin omalla kohdallani jotenkin kankealta.

En tiedä vielä, haluavatko vanhempamme osallistua vihkimiseen, mutta toivon heidän haluavan. Olipa tilaisuus missä tahansa, paikalle voisi kutsua vanhempien lisäksi myös läheisimmät ystävät. Vihkimisen jälkeen halukkaat voisivat siirtyä yhdessä syömään johonkin ravintolaan.

Olen pohtinut hankkivani maistraattia varten lyhyen ja yksinkertaisen valkoisen mekon, jota voisin myöhemmin pitää ns. vaimomekkona häiden jälkeisenä päivänä ja häämatkalla. Arkilookini koostuu hyvin pitkälti helmallisista vaatekappaleista eri yläosien kanssa niin kesällä kuin talvellakin, joten vaimomekko jäisi varmasti käyttöön juhlien jälkeenkin.

Onko kenelläkään kokemusta Jyväskylässä sijaitsevista luonnonpaikoista, joissa on vihitty hääpareja? Tai onko teillä ideoita, missä sellainen paikka voisi olla? Kuulisin niistä mielelläni! :)



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Musiikkia, maestro!

Reilu viikko sitten raapustin ensimmäisen tehtävälistamme ja kirjasin sinne, että heinäkuun loppupuolella pitäisi alkaa tutkia bändivaihtoehtoja häitä varten. Tajusin, etten ollut koko bändiasiaa ajatellut yhtään, ja kohtapuoliin saattaisi olla jo parhaat orkesterit varattuina. Bändi luo juhlaan kuin juhlaan ihan omanlaisensa tunnelman, joten mikäli löytäisimme hyvänhintaisen porukan, haluaisimme ehdottomasti hääiltaan elävää musiikkia. Olen itsekin soittanut bändissä, joten tiedän musahommista edes pikkuisen jotain ja osaan arvostaa hyvien soittajien taitoja.

Kuva
Meillä on ollut töissä pari viimeistä viikkoa aivan kuolemanhiljaista. Lähes koko toimistoporukka on lomalla ja niin ovat ilmeisesti asiakkaatkin, kun puhelin on soinut niin harvakseltaan. Tämä on siis ollut erittäin hyvä tilaisuus paikata näitä hääsuunnittelun vähemmälle huomiolle jääneitä osa-alueita. Viime viikolla naputtelimmekin kahden kollegani kanssa hakuriville Buukkaa Bändi -sivuston osoitteen ja rupesimme käymään läpi valikoimaa.

Bilebändejä näyttäisi tästä maasta löytyvän pilvin pimein. Ikävä kyllä useiden hinnat alkoivat kakkosella ja loppuivat kolmeen numeroon, ja ihan niin paljoa emme pysty musiikkiin panostamaan. Monien bändien kotipaikka oli lisäksi aika kaukana, joten matkakuluista kertyisi jo jonkinmoinen summa. Onneksi kekseliäs työkaverini hoksasi katsoa konservatorion omia bändejä heidän Esiintyjäpalveluistaan, joka näyttäisi tarjoavan monenmoista kokoonpanoa kaikenlaisiin kinkereihin. Etenkin keskisuomalaisten hääparien kannattaa tutustua tähän sivustoon, sillä suurinta osaa näistä bändeistä ei melko perusteellisellakaan selailulla tullut vastaan Buukkaa Bändissä, jossa yhtyeitä ei pysty rajaamaan juuri mitenkään muuten kuin päivämäärän perusteella.

Kuva
Kuuntelimme ääninäytteitä, etsimme keikkavideoita Youtubesta ja fiilistelimme hyviä biisejä työpöytiemme ääressä. Raati arvioi jatkoon kolme kokoonpanoa, jotka kaikki löytyivät konservatorion listoilta: bilebändit Pallomeri, Mimosa ja Cubic. Illalla pistimme R:n kanssa jortsut pystyyn kotosalla ja kuuntelimme yhdessä kaikkia kolmea bändiä. R:n tanssijalan sai ehdottomasti eniten vipattamaan Mimosa, jonka biisivalinnat upposivat häneen parhaiten. Paras lauluääni puolestaan oli mielestämme Cubicin laulajalla. Pallomeri ei niin kauheasti R:ää sytyttänyt. Lähetin kuitenkin kaikille kolmelle sähköpostia ja kysyin hintaa 3 x 45 min soitannolle. Sunnuntaina saimme viimeisenkin vastauksen ja pääsimme tekemään päätöksiä.

Cubicin pyytämä keikkapalkkio menee heittämällä yli budjettimme, joten heihin meillä ei ole varaa. Pallomerikin oli hiukan kalliimpi, kuin mitä alun perin olin bändistä ajatellut maksaa. Mimosa taas pysyi juuri sopivasti budjetissa. Kun heidän esiintymisensä vielä miellytti meitä kumpaakin, oli valinta helppo. Eilen illalla lähti bändiläisille sähköposti varauksestamme. Jee, meillä on bändi!

Kuva
Näin asiakkaana mieltäni rauhoittaa huomattavasti se, ettei bändi peru tuloaan ainakaan sairastumisten vuoksi. Heillä on kuulemma hyvä tuuraajakaarti, josta tarvittaessa saadaan henkilö paikkaamaan kipeänä olevaa. Biisilistalta saamme valita suosikkeja ja inhokkeja, joiden perusteella bändi koostaa illan musiikkiannin. Häävalssimme löytyykin jo valmiina heidän ohjelmistostaan, ja he toteuttavat myös yhden toiveen listan ulkopuolelta.

Hääpaikallamme on viime viikonloppuna biletetty ja musisoitu oikein kunnolla, kun siellä on järjestetty jo 18. kertaa vaihtoehtofestari Naamat. Ehkäpä luitkin Hesarista hauskan jutun asiaan liittyen? :)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Wild Flower Power

Eräs ystävämme kävi vähän aikaa sitten kylässä, kun R oli luvannut antaa hänelle tietoteknistä tukea tabletin kanssa. Hän kävi meillä ensimmäistä kertaa ja toi lahjaksi kukkia. Mutta ei mitä tahansa kukkia, vaan itse kerätyn ja sidotun luonnonkukkakimpun. Miten kaunis se olikaan! Ja niin hienosti koottu, että se olisi sopinut erinomaisesti jopa rennolle kesämorsiolle.

Jotkut muistavatkin varmaan, miten kuukausi sitten intoilin luonnonkukista ja pohdin niiden käyttöä hääkoristelussa. Kun nyt sain upean, runsaan kesäkimpun käteeni, heitin vitsillä komeuden tekijälle, että "arvaapas kuka saakin tehdä meidän häihin asetelmat". En odottanut heittoon vastausta, mutta aiheesta virisikin pitkä keskustelu.


Ilmeni, että kyseinen henkilö harrastaa kukkien, nimenomaan luonnonkukkien, asettelua. Hänellä oli juuri viime viikolla erään paikallisen tapahtuman yhteydessä oikein oma näyttelykin, jossa on esillä hänen kokoamiaan luonnonkukkakimppuja. Ja hän sanoi, että tekisi ilomielin kukka-asetelmat myös meidän häihimme.

Olen ehkä hieman innoissani! Tämän ystäväni sisko on floristi ja tytär hortonomi, joten kukkaihmisiä ovat siis koko porukka. Suunnittelimme jo hieman, millaisia häiden asetelmista voisi tulla. Tällä hetkellä ideana on kylvää pöydät täyteen hopeansävyisiä säilyketökkejä, joihin laitetaan tuuheaksi palloksi ihanaa valkoista väinönputkea (se kuulemma kukkii heinäkuussa, karisee vähemmän kuin koiranputki ja näyttää sievemmältä). Buffetpöytään, kahvipöytään ja pariin muuhun strategiseen paikkaan tehdään isommat asetelmat, joissa käytetään vaaleanpunaisen, valkoisen ja violetin sävyisiä kukkia sekä sopivasti vihreää. Ystäväni luetteli jo hirmuisen litanian erilaisia tämänvärisiä kukkia, joita voisi käyttää (ja joista suurimmasta osasta en ollut edes kuullutkaan...). 

Sovimme, että pidämme lähempänä häitä palaverin ja mietimme tarkemmin kukkasten määriä, lajikkeita ja asetelmien ulkomuotoa. Hyvä syy leipoa kakkua ja höpötellä mukavia naisten kesken. ;) Jossain vaiheessa pitää myös sopia milloin, miten ja mistä kukat kerätään. Yksin asetelmien tekijän ei tosiaankaan tarvitse hommaa hoitaa, vaan kasaamme siihen hyvät apujoukot ja lainaamme joltakin auton kukkien kuljettamista varten. Olen tosi iloinen, että tämä osa-alue järjetyy näin helposti ja mukavasti! :)