keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Jipii, messuilemaan!

Syksyn 2017 häämessut: Love me do Autumn Fair
Kuva

Jokunen viikko sitten bongasin ilmoituksen lokakuisista häämessuista, Love Me Do:n Autumn Affairista. Olen tähän mennessä käynyt vain yksillä messuilla, ja siellä oli kyllä tosi mukavaa. Nuo messut olivat tosin verrattain pienet, koska Love Me Dohon on 7.10.2017 tulossa yli 170 eri näytteilleasettajaa. Ihan valtava määrä! Siinä riittää koluamista varmasti koko päiväksi. Näyteilleasettajien koko komeuden pääset katsastamaan täältä.

Messut ovat enemmän kuin tervetullut piristys sateiseen ja harmaaseen syksyyn. Heti mainoksen nähtyäni alkoivat silmät loistaa ja rupesin etsimään junalippuja etelään. Samalla reissulla hoituu mukavasti sukulointi ja pääkaupunkiseudulla asuvien kavereiden tapaaminenkin. Treffit ja yöpaikat järjestyivät tosi mukavasti, joten viikonlopun vaikein osuus tulee takuulla olemaan siirtyminen Riihimäeltä Kaapelitehtaalle lauantaiaamuna. Olen ihan onneton paikallisliikenteen kanssa, eikä suuntavaistossakaan ole kehumista. Jos siis tapaatte eksyneen näköisen tyypin haahuilemassa messualueen lähistöllä, se olen luultavasti minä. :D

Kuva

Messuille ei ole pääsymaksua, mikä on mielestäni ihan huippujuttu etenkin kauempaa matkustaville. Luvassa näyttäisi olevan runsas kattaus muotia ja pukeutumista, asusteita, kauneutta, ruokaa, koristelua, viihdettä ja kaikenlaista muutakin jännää. 8) Minua kiehtovat eniten koruliikkeiden pisteet, sillä ajatukseni ovat viime aikoina käväisseet usein vihkisormuksen hankinnassa. Koru-näytteilleasettajia on messuilla hurjat 28 kappaletta, joten apuja sormuskuumeeseen luulisi löytyvän! Askarteluhulluna ja yksityiskohtien ystävänä aion tottakai koluta tarkkaan myös juhlatuoteosastot ja kattauskisan osanottajapöydät. Sinellin pisteellä kuuluu pääsevän oikein tosi toimiinkin askarteluiden suhteen, ja näpertelemään voi ryhtyä myös Penttala Floral Designin ständillä, jossa tehdään ammattilaisten johdolla omia kukka-asetelmia. Omat kesäiset luonnonkukka-viritelmänihän näyttivät tältä. Olin niihin ihan tyytyväinen, mutta olisi todella hauskaa päästä testaamaan, miten homma ihan oikesasti pitäisi hoitaa.

Koko päivää ei varmastikaan jaksa kävellä ja seistä, joten välillä on kiva istahtaa katsomaan näytöksiä ja kuolaamaan toinen toistaan hurmaavampien hääpujen perään. Niin puvuista kuin muistakin tuotteista on mahdollista saada messualennuksia sen verran runsain mitoin, että kannattanee tsekata virtuaalisen messukassin sisältö jo hyvissä ajoin. En ole koskaan aikaisemmin sellaista käyttänyt, mutta se ainakin kuulostaa tosi kätevältä.

Onneksi ei ole enää kuin pari lyhyttä viikkoa, ja sitten saadaan häähöpötellä ja -humputella kokonainen päivä. :) Jos olet tulossa messuille, niin hymyillään kun törmäillään! Lisää messuista voit lukea täältä ja täältä.


maanantai 18. syyskuuta 2017

DIY: Oikeasti erilainen vieraskirja

Häämaailmassa lähes kaikki ideat ovat kierrätettyjä. Hyviä vinkkejä suurinpiirtein mistä tahansa asiasta on mahdollista saada niin suomalaisista kuin ulkomaalaisistakin blogeista, Pinterestistä ja muista sosiaalisen median kanavista. Koska monet ideat kolahtavat niin moniin ihmisiin, on havaittavissa selkeitä kausittaisia häätrendejä. Nyt olen kuitenkin poksahtamaisillani ylpeydestä (ehkä hieman liioiteltuna), koska olen onnistunut keksimään jotakin ihan omaa: jotakin sellaista, minkä soveltamiseen häissä en ole vielä koskaan aikaisemmin törmännyt. Nerokas ideani on erilainen vieraskirja.

Vieraskirja-ainesta?

Netti pursuaa kuvia erilaisia vieraskirjoista, ja olenkin puolivillaisesti pohtinut, mikä toteutuksista vastaisi parhaiten omia toiveitani. Jos tavallinen vieraskirja tuntuu liian tylsältä vaihtoehdolta, voi vieraat laittaa skriivaamaan nimensä huojuvan tornin paloihin, pieniin sileisiin rantakiviin tai palapelin paloihin. Heitä voi pyytää jättämään jäljen vierailustaan kastelemalla sormensa väriin ja painamalla sen lehdeksi vieraskirjapuuhun. Vaihtoehtoja on todella, todella paljon. Yksi mahdollisuus on myös jättää koko vieraskirja laatimatta, jos se ei tunnu omalta tai juhlan luonteeseen sopivalta.

Minä kuitenkin haluan vieraskirjan, ihan ehdottomasti. Sinne rakkaudella kirjoitetut tai piirretyt viestit ovat aivan mahtavaa luettavaa vuosien ja taas vuosien päästä, ja niiden kautta voi aina hetkeksi palata hääpäivän tunnelmaan. Erään ystäväni avioitui neljä vuotta sitten, ja käyn hänen luonaan joitain kertoja vuodessa. Luen heidän vieraskirjaansa (joka on itse asiassa samalla hääkuvaalbumi) joka visiitilläni, koska sen sisältämät tekstit ovat vain niin uskomattoman ihania. Joten ehdottomasti, meillekin tulee vieraskirja. Ja ehdottomasti sellainen, johon saa kirjoittaa nimen lisäksi muutakin.

Eniten olen tykästynyt niin sanottuihin vieraskirjalappusiin, joissa kirjoittamista on jollain tavalla ohjeistettu esimerkiksi seuraavantapaisin virkkein: "Morsian on tänään________ ja sulhanen __________. Yhdessä he ovat kerrassaan __________ pari." "Neuvoni hääparille on, että___________." Mielestäni laput ovat niin loistava idea, että haluan meillekin sellaiset. Valmiita lappupohjia pystyy metsästämään joistakin blogeista, ja jos oikein haluaa panostaa, voi graafinen suunnittelija muiden printtien yhteydessä luoda myös vieraskirjalappusten ulkoasun ja tekstit.

Mutta mihin laput sitten laitettaisiin? Tuntuisi jotenkin hassulta vain kerätä ne kasaan. Sen sijaan olisi kiva, jos ne yhdessä muodostaisivat kuitenkin jonkinalaisen oikean vieraskirjan. Ja kappas vain, yksi aivan tuiki tavallinen syysilta sain tätä varten aivan briljantin ajatuksen. Jos kerran haluan vieraskirjalappuseni kirjan sisään, mutten halua liimata niitä sinne, täytyy kirjaan tehdä tilaa niitä varten. Kas näin:





Vanha kirja, terävä mattoveitsi, liimaa ja pari tuntia töitä – ja tadaa, meillä on kirjasta omin kätösin tehty rasia. Tänne voimme jemmata kaikki rakkaat vieraskirjalappumme ja mahdollisesti muitakin paperituotteitamme, ja aina kun siltä tuntuu, voi kirjan vetää hyllystä ja lueskella sen sisältöä.


Mitä kansien alta paljastuukaan....

Havaintoesimerkkinä onnittelukortti. Seinämistä näkyy, etten ihan malttanut odottaa liiman kuivumista ennen kuvien ottoa. :D

Näin siis Ison Tietosanakirjan osa XII vuodelta 1937 uudestisyntyi vieraskirjaksemme. Kannet on vielä aikomuksena koristella jotenkin, koska ne kertovat edelleen kirjan sisältämästä hakuaineistosta (siemen–suomyrtti). Koristeista minulle ei ole vielä haisuakaan, joten niitä pitänee miettiä myöhemmin ajan kanssa.

Onko jollakin kiinnostusta samanmoisen projektin toteuttamiseen? Jos on, voin tehdä asiasta kuvalliset ohjeet ja kirjoittaa niistä oman postauksensa. Jos rasiaa ei halua käyttää vieraskirjana, voisi sinne kätkeä lahjan kaasolle tai bestmanille tai käyttää sitä vaikkapa korulippaana. 


x   Vieraskirjan kirja, done. Enää puuttuvat vieraskirjalaput.




keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Meidän tarina näkyviin juhlapaikalle

Sunnuntaina se sitten tapahtui: meikäläisestä tuli dyykkari. Mistään kovin dramaattisesta tai edes sotkuisesta hommasta ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan sattumasta ja vilkkaasta mielikuvituksesta. 

Olen jo pidempään miettinyt, että häihin olisi kiva tuoda jollakin tavalla esille meidän tarinamme parina aina suhteen alkumetreistä tähän päivään. Silloin kun itsekasatut häälehdet olivat juhlissa yleisempiä, oli niihin (ymmärtääkseni) usein tapana kirjoittaa jonkinlainen teksti pariskunnasta ja siitä, kuinka he ovat tavanneet ja niin poispäin. Meille ei ole ainakaan tähän tietoon häälehteä tulossa, joten tarina olisi hauska saada hääväen näkyville jotenkin muuten. Sen ei välttämättä tarvitse tapahtua sanallisesti, ja  olenkin ajatellut tekstin sijaan jonkinlaista kuvakertomusta.

Joskus valokuvia plaratessani ja lajitellessani olen kerännyt omaan kansioonsa kuvia meistä kahdesta vuosien varrelta ja otsikoinut kansion siirappisesti nimellä In löööv. Sellaisia otoksia, joissa olisimme aivan kahdestaan, ei itse asiassa olekaan kovin paljoa! Meidän tarinan rakentamista varten aion valikoida niiden joukosta jokaiselta vuodelta muutamia kuvia, jotka tuntuvat erityisen hauskoilta tai onnistuneilta tai edustavat jotakin tärkeää muistoa.

Kun idea kuvallisesta tarinasta oli syntynyt, oli mietittävä sen toteutusta. Tarinan voisi tehdä juhlapaikan seinälle, ulkotiloihin hyödyntäen puita tai samaan tapaan sisälle vaikkapa salin kannatinpylväisiin.

Story of Us – Tree with Photos - 17 Homemade Wedding Decorations for Couples on a Budget - EverAfterGuide
Kuva
photo decor!
Kuva
Minua viehättävät eniten jonkin raamin sisään asetellut tarinat. Silloin kuvat ripustetaan narulle tai kiinnitetään jotenkin muuten esimerkiksi ikkunanpokaan tai vastaavaan kehikkoon. Pieniä pyykkipoikia minulla onkin jo valmiina, koska sain niitä kirjekuorellisen kaupanpäällisinä eräästä hääkirppisostoksesta.

Bride on a budget – inspiration for a backyard wedding | The Merry Bride
Kuva
6 Ways To Share Your Love Story At Your Wedding - Inspired Bride
Kuva
Päätös kehikon muodosta syntyi hetkellisen inspiraation seurauksena, kun menin sunnuntaina viemään roskia. Jätevarastossa minua kohtasi nimittäin seuraavanlainen näky:


KUORMALAVOJA!! PahviPaavomme vieressä nökötti siististi seinän viereen ladottuna kolme kappaletta hyväkuntoisia eurolavoja, jotka kuiskivat arasti: "Ota minut!" Niinpä otin yhden mukaani eli dyykkasin sen. Eipä olisi voinut homma helpommaksi muuttua, lava vain hissiin ja kohti varastoa. Toisen roska todellakin on toisen aarre, ja jälleen on onnistuttu kierrättämään jotakin. Tämä lava saa jossain vaiheessa ensi keväänä uuden elämän tarinamme kehikkona.

Wedding Decor Using Wooden Palette, Fairy Lights & Polaroids of Guests
Kuva
Kaikkea sitä ihminen keksii, kun tarpeeksi hääaiheisia ideasivustoja selaa. Tarinaprojekti on kuitenkin hyvin helposti toteutettavissa, käytännössä lähes ilmainen ja mielestäni oikein kiva lisä hääpaikan koristeluun. Minusta ainakin olisi vieraana mukava katsella kuvia hääparista ja nähdä, miltä he ovat joskus näyttäneet. Tarinan voisi asettaa johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ihmiset voisivat tutkailla sitä esimerkiksi jonottaessaan ruokaa tai odotellessaan ohjelman jatkumista. Kuviin voi tottakai halutessaan lisätä myös kuvatekstit, jolloin tilanteet avautuvat vieraille vielä paremmin.

Tarinastamme tulee varmasti hieno! Onko muilla samantyyppisiä suunnitelmia?



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Bikinikunto, rantakunto, hääkunto - you name it

Aina uuden vuoden jälkeen osaan suomalaisista iskee kuntoiluvillitys, ja maaliskuussa kuntosalit  alkavat mainostavat 'Vielä ehdit kesäkuntoon!' -projektejaan. Häämaailmassakin laihduttaminen, kiinteytyminen ja kehon muokkaaminen ylipäänsä painottuvat varmasti kevääseen, koska suurin osa häistä tanssitaan kesäaikaan. Ensi vuonna avioituvien painonpudotusprosesseista on voinut hääryhmistä lukea kuitenkin jo pitkään, vaikka aikaa juhliin on vielä paljon. Jos pudotettavaa on runsaasti, on toki hyvä idea aloitaa ajoissa.

Mikäpä olisikaan sen parempi motivaattori kunnostautumiseen kuin häät. Kuvia on tietysti kivempi katsella myöhemmin, jos voi olla tyytyväinen niissä näyttäytyvän itsensä ulkomuotoon. Ulkonäköä järkevämpi syy hoikistua on tietenkin terveys, mutta monilla ulkoisen habituksen parantaminen varmaan kiilaa helposti ajatuksissa ykköstavoitteeksi.

Kuva
Minä olen käynyt taistelua painoni kanssa koko nuoruuteni ja aikuisikäni. En ole koskaan ollut varsinaisesti ylipainoinen, mutta ylimääräistä on omasta mielestä silti ollut vyötäröllä välillä enemmän ja välillä vähemmän, vaikka olen aina liikkuunut tosi paljon. Herkut vaan ovat niin hyviä! Vuosien varrella olen kokeillut ruokavalioita ja kuureja joka lähtöön ja voin kertoa, ettei lentoemäntädieetille ryhtyminen ainakaan kannata. Sen sijaan olen todennut, että esimerkiksi järkevissä rajoissa pysyvä karppaus tosiaankin auttaa painonhallinnassa. Koska olen paatunut herkuttelija, olen myös alkanut valmistaa erilaisia terveellisempiä "herkkuja" viikolla ja syödä paremmalla omallatunnolla oikeita herkkuja viikonloppuisin.

Minulla on jo pitkähkön jakson ollut ihan hyvä kroppaitsetunto, mistä olen ollut tosi iloinen. Kesän jäljiltä on kuitenkin jäänyt hieman turvonnut olo eikä farkkuja tee mieli pukea päälle, joten olisi aika pienen ryhtiliikkeen. Koska uskon niin monen muunkin painiskelevan samojen asioiden parissa, ajattelin nyt jakaa teille muutaman vinkin sekä reseptin hieman parempiin herkkuvalintoihin, jotka ovat pelastaneet arki-iltani.


Vinkki nro 1: Vältä vaaleita jauhoja

Kuva
Tämä on karppaajien pyhä lausahdus. Olen kokeillut niin ketoosia (toimii todella tehokkaasti, mutta on aika raskasta) että ns. hyväkarppausta, jossa hiilihydraatteja saadaan vain "hyvistä" aineksista, kuten hedelmistä, vihanneksista ja jopa osittain täysjyväviljasta. Itse olen pahimmanlaatuinen leivänpuputtaja, ja koukutun leivänsyöntiin todella herkästi. Olen kuitenkin todennut, että mitä vähemmän vaaleita jauhoja syön (mukaan lukien myös esim. pasta), sitä parempi on olo.

Jauhoja voi leivonnassa ja ruonlaitossa korvata monella eri tavalla, kuten kasviksilla tai vaikkapa vähähiilihydraattisemmilla jauhoilla (esim. kookos- ja pähkinäjauhoilla). Monille etenkin aamupala ja iltapala tuottavat vaikeuksia, koska leipää syödään usein juuri silloin. Olenkin jo vuosia pyöräyttänyt aamiaiseksi smoothientapaisen, johon laitan reilusti sokeroimatonta mustikkakeittoa, 250g maitorahkaa ja pakasteen marjatilanteen mukaan hieman marjoja tai purkillisen marjapilttiä. Satsi pitää hyvin nälkää, on terveellinen eikä ainakaan saa vatsaa turpoamaan.

Totaalikieltäytyjäksi jauhojen suhteen ei välttämättä tarvitse ryhtyä, vaan jo vähentäminen auttaa. Tässä resepti raejuustopannukakkuun, jossa jauhojen osuutta on vähennetty reilusti. Ja tämä maistuu ihan tavalliselta pannukakulta, nam!

Raejuustopannukakku (ohje alunperin Valion)

3 dl maitoa
2 munaa
1 prk = 200g raejuustoa  (olen monesti laittanut 400g ja toimii edelleen hyvin)
1/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki pannarin ainekset kulhossa. Kaada seos leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista 200 asteessa n. 40 min tai kunnes pannari on hyytynyt ja pinta kauniisti ruskistunut.


Vinkki nro 2: Salasyö kasviksia

Kuva
Karppiruokavaliota noudattavat ihmiset eivät syö jauhojen lisäksi myöskään perunaa tai bataattia, koska ne sisätävät paljon hiilihydraatteja. Karpeilla ja laihduttajilla ovatkin pannassa sekä ranskalaiset että omiin suosikeihini kuuluvat bataattiranskalaiset. Hyviä ranskalaisia saa kuitenkin aikaiseksi myös esimerkiksi porkkanasta tai lantusta, kannattaa kokeilla! Samalla tulee syötyä juureksia ihan vahingossa.

Muusit voi valmistaa perunan sijaan porkkanasta, kukkakaalista, lantusta, palsternakasta tai vielä paremmin muutaman juureksen yhdistelmästä. Juuresmuusi voi kuulostaa hassulta, mutta maistuu ihanan pehmeältä ja tuntuu suussa silkkiseltä. Joskus teen myös hampurilaisia siten, että leikkaan "sämpyläksi" viipaleet esimerkiksi munakoisosta. Näin saa jälleen hieman lisää kasviksia kehiin.


Vinkki nro 3: Rasvattomat ja sokerittomat (mutta silti hyvänmakuiset) herkut

Kuva
Jos herkkuhammasta kolottaa, mutta viikonloppu on vielä kaukana, ovat ratkaisu ongelmaan kevyemmät herkut. The Good Morning -blogissa oli aikanaan mielestäni muutama todellinen helmi, mitä tulee täysin rasvattomiin ja sokerittomiin herkkuihin. Suurin suosikkini on Terveellinen porkkanakakku, jota voisin syödä vaikka kuinka. Hyvää on myös esimerkiksi mansikka-maapähkinä-juustokakku, jonka pohjaa voi hyvin käyttää kaikenlaisiin muihinkin hyydytettäviin kakkuihin. Blogin ohjeesta poiketen käytän itse aina tuorejuuston sijaan rasvatonta raejuustoa, ja se toimii ihan yhtä hyvin. Näin syysaikaan maistuu Vaniljajäätelö ja omena-kaurapaistos, jonka jäätelö tehdään raejuustosta.

Tykkään kaikista yllämainituista ruoista, mutta R ei piittaa suurinmasta osasta ollenkaan. Minulle nämä herkut kuitenkin maistuvat hyvin arkisin, kun yritän elää vähän terveellisemmin. Toivottavasti nämä pari kikkaa auttavat jotakin hääkuntoon tai muuten vaan kuntoon pyrkivää, tai edes antavat inspiraatiota kokeilla jotain uutta. :) Taidanpa pistää taas pikapuoliin yhden raejuustopannarin tulille, sluprs. Sitä R:kin muuten syö mielellään!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kirkko-ohjelmat

Mitäpäs muuta tekemistä täyden kuun yönä olisikaan ollut kuin miettiä kirkko-ohjelmia avioliiton siunaamistilaisuuteen. Uni ei halunnut tulla, joten näinkin huikean tärkeä uusi yksityiskohta pääsi kaivelemaan mieltäni. Ja tottahan sen eteen piti seuraavana päivänä jotain sitten tehdäkin.

Olen ollut sekä sellaisissa häissä, joissa on jaettu kirkko-ohjelmat, että sellaisissa, joissa niitä ei ole ollut. Mielestäni ohjelmalehtinen on ihan kiva lisä, josta voi seurata seremonian kulkua, mutta ei kuitenkaan millään lailla välttämätön. Monissa nykyhäissä vaikuttaa itse asiassa olevan tavallisempaa jakaa Onnenkyynelille-nenäliinoja kuin kirkko-ohjelmia.

Tuona unettomana yönä (ei sentään myrskyisenä, vaikka se olisi toki ollut dramaattisempaa) päähäni pätkähti, että ohjelmalehtiset ja nenäliinapaketit voisi hyvin yhdistää. Jee, saan askarrella lisää! Kun mietin lehtisen muotoa, tuli mieleeni jonkinlainen viuhka. Vaikkei juhlapäivänämme rellerajoja rikottaisikaan, voi ihmisten pakkautuessa samaan tilaan tulla silti hiki. Olen itsekin yrittänyt kesähäissä viilentäytyä heiluttelemalla naamani edessä lautasliinaa, ja jonkinmoinen huiskutin olisi ollut silloin kätevämpi. Niinpä tämänhetkinen ajatus on tehdä kirkko-ohjelmat, jotka toimisivat samalla viuhkoina ja joiden mukana saisi vielä nessunkin. Tähän tyyliin:

Fan wedding programs Creating your own ceremony program fans is a piece of (wedding) cake! These programs maintain the traditional program shape with the addition of the heavy duty popsicle stick for some serious fanning.
Kuva ja kuva

Wedding ceremony program idea - white + black ceremony programs served as fans for outdoor ceremony {Rockhill Studio} Dual-purpose guest programs are the way to go — that piece of paper gets more of your money’s worth if it serves another function! These programs feature popsicle stick handles, perfect for guests to use as a fan when it gets too hot at an outdoor ceremony.Related: 15  Creative Wedding Program Ideas
Kuva ja kuva
Kivannäköisiä, eikö? :) Toiselle puolella viuhkaa kirjoittelisin seremoniaohjelman ja toiselle kiinnittäisin nenäliinan. Vieraat voisivat ottaa viukat mukaansa juhlaan ja käyttää niitä tarvittaessa siellä. Halukkaat saisivat viedä ne kotiin muistoksi. Toteutuksessa voisi hyvin hyödyntää teemavärejä tai muita teemaan liittyviä elementtejä. Viuhkat voi tulostella vasta melko lähellä häitä, koska siunaamisen vakiokaavasta huolimatta seremonian yksityiskohdista ei ole tietoa vielä ennen papin tapaamista. Hahmottelunhan voi kuitenkin aloitaa vaikka saman tien, ja hyvin suunniteltu on mielestäni todellakin puoliksi tehty.



Kenties jotain tällaista?



Oletteko te ajatelleet informoida vieraita jotenkin virallisen osuuden kulusta?


perjantai 1. syyskuuta 2017

Honeymoon buukattu!

En meinaa millään pysyä pöksyissäni. Me varasimme toissapäivänä häämatkan!